KorvatunturinMaassa Savukoskella satoi pysyvä lumi lokakuussa. Jouluvalmistelut sujuivat hyvin, vanhalla rutiinilla etten sanoisi.
Marraskuun lopulla saavuimme Muorin kanssa Savukosken kirkonkylälle, jossa kyläläiset olivat valmistelleet jo perinteeksi muodostuneen liikkeellelähtöjuhlan ennen joulunalusmatkalle lähtöä.
Tapasi väkeä Kotiseututalo Puistolassa ennen Saukodilla vierailua. Ilokseni sain kuulla, että kyläläiset olivat kuukaudessa talkoilla neuloneet Saukodin vanhuksille torkkupeiton, hartijahuivin ja tyynyn. Neuleprojekti oli kuulema aloitettu jo lokakuussa suomalaisen käsityön päivän tempauksena. Neuleen alut vietiin julkisiin paikkoihin, kuten huoltoasemalle, kirjastoon ja terveyskeskukseen, jossa kuka vain saattoi neuloa niihin osansa. Mukava juttu tämmöinen yhteinen hyvän tekeminen.
Liikkeellelähdön yhteydessä oli oikea Tonttukoulupäivä. Korvatunturin koulu ja Savukosken lukio osallistuivat tapahtumaan koko koulun voimin. Mukana oli kaikki oppilaat ja opettajat eskarista lukioon. Komea tonttukulkue saapui kylän läpi tapahtumapaikalle Samperin Savotan pihaan rehtorin johdolla. Aineenopettajien ja lukioloaisten tehtävänä oli järjestää tapahtumassa tonttukoulun oppitunnit, eli leikkimieliset rastit joilla opeteltiin tärkeitä tonttutaitoja.
Rasteilla oli erilaisia tehtäviä, joista huokui perinteitä ja paikallisuutta. Suopunkirastilla lapset intoutuvat mittelemään taidoissaan. Lukiolaiset auttoivat pienempiään ja opastivat ensikertalaisia nuoran käytössä. Leikin varjolla kartutetiin oikeassa elämässä tarvitavia taitoja ja vahvistetiin paikallisidentiteettiä. Se on oikein mukava asia. Perinteen siirtoa on myös tapahtumapaikalle joka vuosi partiolaisten, Korvatunturin kävijöiden, toimesta raakennettavat rakotulet. Ne kuuluvat eräpitäjässä asiaan ja rakotulien loisteessa viihtyisi moni pidempäänkin.
Juhlapäivä huipentui ulko-ohjelmaan. Ohjelmassa oli laulua, tanssia ja tonttukouluun osallistuneille todistusten jako. Sellaista todistusta ei muuten monella ole. Jos satuit olemaan paikalla niin kannattaa säilyttää todistus ja liittää se sitten isona ansioluetteloon.
Illan hämärtyessä otin sitten porot, toivotin hyvää joulun odottelua ja lähdin pitkälle matkalle maailman lasten luo. Väkijoukko kerääntyi vielä tiiviiksi kaareksi katselemaan sirkustaiteilija Mika Formusen taidokasta tuliesitystä.
Mitä matkalla tapahtui, se onkin sitten jo toisen kirjoituksen aihe. Nyt toivotan kaikille hyvää alkanutta vuotta 2020.
Olkaahan kiltteinä.