14.11.2018 
0 Kommenttia
Helteinen kesä vaihtui värikylläiseen syksyyn ja kirkkaat värit kuuran pehmentämiin pastelleihin KorvatunturinMaassa. Liukkaat ja kaljamat ovat marraskuun alun säätila ajoteillä, mutta metsän väkeä ne eivät haittaa.
Ensimmäisten lumihiutaleiden leijaillessa alas pilven raosta kaivoi innokkaimmat ihmislapset pulkat ja rattikelkat esiin. Pipot keikollaan net marssivat likimmystä mäennyppylää kohti, silmät tuikkien kuin yötaivaan kirkkaimmat tähdet. Pyhäinpäivän seudussa monen talon pihaan syntyi lumiukkoja ja lumilyhtyjäkin, raportoivat kylien pinnassa partioivat tontut. Sitten satoi taas vettä. ”Pääseekö Joulupukki tänä vuonna lainkaan liikkeelle?” -kysyi Elle Raahesta huolissaan kirjeessä.
Pääseenpä hyvinkin. Se on nimittäin niin, että ei joka paikassa ole muutoinkaan aina lunta. Sitten vain vaihdetaan kulkuneuvoa. Otetaan hevoskyyti, auto, lentokone, helikopteri, vene tai vaikkapa kameli jos niikseen. Toki me täällä Suomessa ja Lapissa varsinkin olemma tottuneet lumeen ja pakkaseen niin että lumeton joulu tuntuu kummalle ajatukselle. Suurimmassa osassa maailmaa lumettomuus on silti enemmin sääntö kuin poikkeus.
Ensi viikon lauantaina 24.11.2018 lähden taas liikkeelle täältä Korvatunturilta. Pysähdyn ensin Savukosken kirkonkylällä Liikkeellelähtöjuhlassa ja siitä se taas alkaa, pitkä matka maailman lasten luo. Jos haluat, voit tulla tapaamaan minua ja Muoria kun matkaamme maailmalla.
Pian taas nähdään.